Itämereltä Alpeille ja takaisin
Kun luontoäiti kuritti kesäkuussa 2009 oululaisia raekuuroilla ja yöpakkasilla, automme nokka kääntyi etelään. Välietappi Helsingin Katajanokan vankilahotellissa (bwkatajanokka.fi) osoittautui loistavaksi valinnaksi. Käväisimme nauttimassa säilytetyssä eristyssellissä nimikkodrinkin peltimukeista. Ankeasta paikasta äkkiä Jailbird-ravintolaan, joka tarjoilee mm. Pyttyä neljälle, Muurinvartijaa tai Kalteriviilaa – me kylläkin söimme tosi hyvää lammasta taginessa. Kellariravintolan tunnelma oli aidontuntuinen ja olo kuin Bonniella ja Clydella.
Meren yli päästiin Travemündeen. Avovaimon entisellä kotiseudulla kylän laidalta poimittu parsa oli tasalaatuisinta näkemääni. Oluen kera Biergartenissa kastanjapuun alla nautittuna täydellistä! Maria-ystävän luona viinimarjat ja Jostabeere-marjat (viinimarjan ja karviaisen risteytys) olivat kypsiä kesäkuun puolella ja niistä keitettiin hilloa. Veimme Marian syömään Forsthausiin metsän siimekseen 150-vuotiaaseen metsänvartijan taloon. Listalla oli maksaa, naudan kieltä, munuaisia ja ties mitä. Tilasimme taikinoituja etanoita, paistettua maksaa, Välimeren hedelmäkanaa sekä lammaspataa: kaikki olivat erityisen maistuvia! Visiitti Marian luona päättyi ja jätimme hänen persoonallisen puutarhansa mehiläishotelleineen kukoistamaan.
Landal Heidenheuvel -lomakylä Hollannissa piiloutuu metsän keskelle. Metsänelävät kuten sepelkyyhkyt, mustarastaat, kanit ja oravat tulivat tutuiksi viikon aikana. Hollannin maaseutu on täynnä kanavia, lehmiä, lampaita ja pyöräilijöitä. Päiväretkistä onnistuneimmat suuntautuivat Hoge Veluwen kansallispuistoon ja Goudan juustomarkkinoille. Kansallispuiston upeissa maisemissa me urheilulliset reippailijat pyöräilimme Kröller-Müllerin taidemuseoon katsomaan mm. Vincent van Goghin teoksia. Gouda on viehättävä vanha pikkukaupunki, jossa hyvä juusto on esillä varsinkin juustomarkkinoiden aikaan. Söimme juustoa sekä salaattina että juustolautaselta olut ja yrttilikööri kyytipoikana. Meren rannalla käväisimme haistelemassa merituulta sekä syömässä gebakkene mosselen.
Hollannista lähdettiin Saksan läpi kohti Sveitsiä. Oli kai tähtiin kirjoitettu, että emme poikkea Ranskaan, koska moottoritie oli suljettu. Yöpaikkaa etsiessämme osuimme Hotel Goldener Engeliin Speyerissä (goldener-engel.de) ja taas täysosuma! Winzer Teller sisälsi saumagenia (ensimmäistä kertaa elämässä!!), bratwurstia, leberknödeliä, sauerkrautia ja spätzleä. Saumagen on sian mahalaukussa kypsennettyä ja viipaleiksi leikattua lihaa; muistuttaa lihapasteijaa. Kanttarellit kermakastikkeessa Semmelknödelien eli paistettujen taikinapalleroiden kanssa maistuivat myös. Ravintolan kellarimestari osasi suositella sopivat viinit: ruuan kanssa kuivaa Spätlese-Rießlingiä 05 ja jälkiruuan kanssa Gewürztraminer Ausleseä 02. Valitettavasti ravintola oli ostanut molemmista koko vuosituotannon.
Auringon porottaessa lähdimme jatkamaan matkaa kohti Baselia. Sveitsiläinen ruoka saa vaikutteita naapurimaista (röstiä, raviolia, raclettea...), mutta hintataso on Norjasta! Matka Luzernin kaupunkiin Pilatus-vuoren juurelle järviristeilyineen oli hieno kokemus. Illalla Baselissa ukkossade yllätti meidät niin, että piti mennä lähimpään ravintolaan. Intialainen ravintola oli tasokas ja palvelu erinomaista. Vesi valui pitkin ikkunoita, kun söimme tandoorikanaa ja intialaista juustoa. Baselissa oli kuuma ja ihmiset uivat Reinissä jättäytymällä virran vietäväksi vaatteet muovipussissa pään päällä ja nousemalla rannalle sopivassa paikassa. Hulluimmat hyppäävät 10 metriä korkealta sillalta, mikä on oikeastaan kiellettyä! Uskalsimme vain katsella rannalta ja viillytellä oluella tai lähdevesikaivojen vedellä.
Matkalla kohti Travemündeä ajoimme itäisen saksan puolella pienempiä maanteitä maisemia katsellen. Vehran kylässä 20 km Ehrfurtista pohjoiseen löysimme hotelliravintolan Hotel & Fischrestaurant ”Am Staudamm” (www.dasfischrestaurant.de). Uskomaton juttu taas: kylässä on muutama katu ristissä, mutta hieno kalaravintola ja viihtyisä pikkuhotelli! Isäntä-kettiömestari loihti meille herkkulautaset monnista ja kuhasta sekä jälkiruuaksi Rote Grützeä. Tässä marjavanukkaassa käytetään vain punaisia marjoja kauden mukaan ja heillä resepti oli Pöhlin saaren mummolta peräisin. Ravintola oli täynnä merellistä rekvisiittaa. Joimme kuivaa Müller-Thurgau -viiniä ja jälkiruuan kanssa Huxelrebe Spätleseä. Alkupalaksi suomalaisella keittiömestarilla tosin upposi pari isoa tuopillista Radebergeriä. Loistavaa palvelua ja mukavia tarinoita kaipaavalle sopiva paikka.
Matka oli monipuolinen herkuttelu- ja kulttuurireissu, jolla tavattiin myös sukulaisia ja ystäviä. Kotona maistellaan haikein mielin Marian Jostabeeren-hilloa ja tuliasviinejä. Katsellaan karttaa uusien seikkailujen toivossa...
Nauttikaa mukana tekemällä Rote Grützeä:
Rote Grütze
250 g mansikoita
250 g kirsikoita (jos ei saatavilla, 500 g mansikoita)
250 g punaisia viinimarjoja (voi olla osa mustia)
125 g vadelmia
60 g perunajauhoja tai muuta tärkkelystä
250 g sokeria
Viinimarjat ja vadelmat keitetään ½ litrassa vettä pehmeiksi ja annetaan vetäytyä. Sen jälkeen mehu siivilöidään. Pilkotut mansikat ja puolitetut kirsikat lisätään varovasti sekaan ja lisätään ½ l vettä. Lisätään sokeri, kiehautetaan ja suurustetaan kylmään vesitilkkaan sekoitetulla tärkkelyksellä.
Tarjoillaan kylmänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen ym herkkujen kera.
Madrid – makujen sinfoniaa
Pääsiäinen Madridissa ei ole hassumpi ajatus ollenkaan, varsinkin kun samalla pääsee katsomaan Real Madridin ja Valladolidin ottelua Santiago Bernabeun stadionille ja todistamaan Real Madridin 2-0 voittoa! Espanjalaisia makuja tuli maisteltua joka päivä. Ravintoloita ei tarvinnut etsiskellä, vaan niitä löytyi joka kulman takaa, toinen toistaan viehättävämpiä tapas-baareja tai hienostuneita ravintoloita, joissa tarjoilijat ovat paremmin pukeutuneita kuin asiakkaat. Ensimmäisenä iltana bongasimme hotellin läheltä ravintolan nimeltään ”La cocina asturiana y del norte”, missä nautimme illalliseksi meriahventa ja entrecotéa – herkullisia molemmat. Kokonaisen kalan päälle oli kauniisti aseteltu paahdettuja valkosipulin siivuja ja niitä oli paljon!
Pyrimme ruokailemaan paikallisten suosimissa paikoissa, mutta emme aina osuneet heidän ruoka-aikojensa kanssa yksiin. Niinpä säälimme pienen ravintolan pitäjää, jonka ainoat asiakkaat olimme iltapäivällä yhden tienoilla. Söimme paljon tapaksia: kinkkua, juustoa, ratisevan hyviä valkosipulikatkarapuja, sieniä... Annokset yllättivät meidät koollaan: ne eivät olleetkaan ihan pieniä kippoja! Sitten kahden jälkeen paikalliset alkoivat saapua syömään: vanha mies sanomalehti kainalossa, perhekuntia, kaveruksia. Kohta paikka oli tupaten täynnä, joten omistajalla ei tainnutkaan mennä yhtään huonosti. Toisella lounaalla keittiömestari tilasi espanjankieliseltä listalta sitä ainoaa ruokaa, jonka koostumuksesta ei ollut mitään hajua. Pöytään kannettiin kokonainen lampaan etujalka! Kahviloiden pienet voileivät olivat todella hyviä välipaloja ja niitä oli vaikka minkälaisia: anjovista, juustoa, kinkkua, makkaraa, paprikaa. Kun poikkesimme jonnekin lasilliselle, sen mukana takuulla tuli joku pieni suolapala. Nälkäisenä ei tarvinnut olla tässä kaupungissa!
Hotellin kahvilassa vierähti yksi iltapäivä kirjoja lueskellen ja viiniä siemaillen. Kun tuli nälkä, sopivaa syötävääkin järjestyi. Tarjoilu oli todella nopsaa, kuten muissakin ravintoloissa. Henkilökuntaa näytti olevan runsaasti eikä kukaan näyttänyt hapanta naamaa. Aamiainen oli aika tavanomainen emmekä totuttuamme hyvään cafe soloon tykänneet automaattikahvista.
Kävelylenkillä löytyi paikallinen ravintola, jossa ei ulkomaalaisia meidän lisäksemme ollut. Meidät kutsuttiin baarista heti syömään, kun ravintola aukesi, koska olimme sitä tiedustelleet. Suussa sulava ruijanpallas tarjoiltiin äyriäiskastikkeessa. Ympyrä sulkeutui, kun viimeisenä iltana menimme syömään uudelleen samaan paikkaan, josta aloitimme. Täytyyhän Espanjassa syödä kerran paellaa, joka olikin mehukkaan keltaista ja sisälsi paljon sattumia. Kaikki tarjotut viinit olivat ruualle sopivia, maukkaita punaviinejä ja hedelmäisiä valkoviinejä. Tulipahan myös kumottua ennakkoluulot siitä, että katolinen maa olisi kiinni pitkänäperjantaina: höpö höpö, lukuun ottamatta pieniä erikoiskauppoja lähes kaikki puljut apposen avoinna iltamyöhään! Graçias, Madrid!
Once upon a time in America
Heinäkuun 2008 sateiden piiskatessa oman maan kamaraa astelin mukavassa helteessä pitkin New Yorkin katuja kahden nuoren kauniin naispuolisen seuralaisen kanssa. Muiden elämysten ohella olimme etukäteen varanneet illallispöydän Water Clubilta (www.thewaterclub.com), joka sijaitsee East River -joen äärellä niin, että ikkunasta voi katsella laskeutuvia vesitasoja tai turisteja lennättäviä helikoptereita.
Söimme ympäristön inspiroimina mereneläviä: alkupaloiksi uusienglantilaista taskurapukakkua, tartar-kalaa kaviaarin ja smetanan kera ja hummerikeittoa, pääruuaksi haudutettuja kampasimpukoita, kalakeittoa paikalliseen tapaan ja tonnikalapihviä appelsiinikastikkeessa. Maut olivat hienostuneita eivätkä mausteet peittäneet ainesten omaa aromia. Perinteinen juustokakku jälkiruuaksi pyöristi makuja mukavasti. Aterian jälkeen nautimme drinkit auringon laskiessa Manhattanin skylinen taakse ravintolan katolla sijaitsevassa Crow's Nest -baarissa.
Loma jatkui Pennsylvanian maaseudulla Hawleyn kylässä, jossa kulinaarisia nautintoja tarjosi mm. Ehrhardts Waterfront Restaurant (www.ehrhardts.com). Viihtyisässä ravintolassa järven rannalla söimme valtaisasta tyylikkäästi asetellusta salaattibaarista alkupalat ja sen päälle leivitettyä turskaa, kuorrutettua tomaatti-cheddarkeittoa ja grillattuja simpukoita. Suut muikeina maistelimme makusinfoniaa, jonka kruunasi tietysti hyvä kalifornialainen valkoviini. Annokset oli koristeltu aidoilla orkideoilla, jotka voi muun hyvän ohessa syödä.
Söimmekö siis Amerikassa vain kalaa? Ei suinkaan, vaan elämyksiin kuuluivat myös aamiaismunakkaat, pannukakut, pekaanipiirakat, makoisat pihvit ja hampurilaisetkin, mutta se onkin sitten toinen tarina. Kaiken kaikkiaan makumatka oli laaja ja antoisa.
Mukavan mausteinen maa, Kambodzha
Kylmän talven keskellä päätin lähteä lomailemaan Kaukoitään. Kohteeksi valitsin eksoottisen Kambodzhan. Odotin uudenlaisia makuelämyksiä ja niitä toki sainkin. Mausteita käytettiin paljon ja makuhermoni tunnisti lähes ruoasta kuin ruoasta korianterin, sitruunaruohon, chilin ja kalamausteen. Mielenkiintoinen tuttavuus oli näillä mausteilla maustettu kambodzhalainen kalasalaatti.
Salaatissa oli puoliraakaa mangoa ohuina suikaleina. Myös muita kasviksia, kuten sipulia, kurkkua ja porkkanaa oli pilkottu ohuiksi suikaleiksi. Mausteina oli edellä mainitsemiani mausteita sekä pähkinäöljyä. Korianteria oli salaattiin pistetty reilulla kädellä. Salaatti oli koottu kauniiksi pediksi, jonka pinta oli koristeltu auringossa kuivatuilla kalasuikaleilla. Kalaa ei voi meidän suomalaisilla raaka-aineilla täysin korvata. Lähin versio voisi olla ohuiden graavilohisiivujen kuivaaminen uunissa rapeaksi. Juuri kala antaa salaatille mukavan suolaisuuden. Salaatti oli koostumukseltaan juuri sopiva puikoilla syötäväksi.
Koittipa suomalainen matkaoppaamme syöttää meille friteerattuja hämähäkkejäkin. Jotkut rohkeat uskaltautuivatkin maistamaan, mutta itse jätin väliin. Rouskutuksen seasta kuului kommentteja: ”peräosa on mukavan maukasta ja koivet rapsakoita”.
Tulinpahan maistaneeksi Korfulla
Kesän 2007 lomamatkani suuntautui Kreikan Korfulle. Oleellinen osa matkustelua on tietysti nauttia paikallisista pöydänantimista. Niin kuin usein reissatessani, myöskään Korfun matkalla en tyytynyt pelkään hyvien ruokien maisteluun, vaan nappasimpa mukaani taas yhden oivallisen reseptin.
Lounastin perinteisessä kreikkalaisessa tavernassa, joka sijaitsi aivan merenrannassa. Listaa pyöriteltyäni päätin kysäistä, mitä tarjoilija suosittelisi. Suositusten johdosta tai ansiosta edessäni oli valtava keko simpukoita alkuruoaksi. Ei syyttä suositellut, hyviä olivat. Sen sijaan itse päädyin valitsemaan pääruuaksi lihapullia Ouzo-kastikkeessa. Vaan olipahan mahtava makunautinto! Se on aina niin mukavaa ja makuhermoja kutkuttavaa, kun löytyy jotain uusia mielenkiintoisia yhdistelmiä makujen maailmasta. Suostuipa kokki kertomaan reseptinkin:
Mausta normaali lihapullataikina oreganolla, mintulla ja sitruunankuorella. Näin saat kreikkalaisittain maustettuja lihapullia.
Valmista tomaattikastike, jossa on reilusti sipulia ja valkosipulia. Mausta suolalla ja pippurilla. Makeuta kastike hunajalla (kastike saa olla yllättävän makeaa). Mausta vielä tuoreella mintulla ja Ouzolla.
Kastiketta voi tarjota kylmänä, lämpimänä tai haaleana.
Etana, etana näytä sarves…
Eräs mukava asiakas muisti minut reilun kymmenen vuoden takaa, jolloin voitin erikoisruoat-sarjan Oulun valkosipuliyössä. Kun asiakas näki minut, hän muisti heti tuon loistavan herkun, jolla palkinnon pokkasin. Herkku on nimeltään Burgundin etanat ja lupasin laittaa siitä ohjeen tänne kaikkien luettavaksi.
Ensin kerron vähän reseptin historiasta. Ollessani Saksan Iserlohnissa töissä, tuli meille keittiömestariksi Dortmundin parhaassa ravintolassa työskennellyt kokki. Ravintola oli kuuluisa muun muassa siitä, että Borussia Dortmundin pelaajat kävivät syömässä siellä aina matsin jälkeen. Pelaajat ottivat hyvin usein alkupalaksi juuri tämän maukkaan etanaruoan. Loistava kokki toi sitten meidän iloksi reseptinsä Iserlohniin ja minä esittelin sen oululaisille jo yli kymmenen vuotta sitten. Ja nyt paljastan reseptin kaikkien herkkusuiden iloksi.
Burgundin etanat
yhteensä n. 1/2 kg pieneksi kuutioitua sipulia, porkkanaa, palsternakkaa ja selleriä
300 g kypsiä etanoita
valkosipulia hienonnettuna, maun mukaan
voita
n. 2 dl kuohukermaa
3 kananmunan keltuaisia
1 dl Pernod-viinaa (anisviinaa)
3 dl punaviiniä
suolaa, pippuria ja persiljaa
Freesaa kasvikset voissa puolikypsäksi isossa kattilassa. Älä ruskista. Lisää etanat. Lisää 1 dl pernod-viinaa ja 3 dl punaviiniä. Kiehauta. Mausta suolalla, pippurilla ja persiljasilpulla. Lisää 2 dl kuohukermaa ja kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja lisää keltuaiset massaan koko ajan sekoittaen. Asettele massa etanavuokaan. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös laakeaa vuokaa, kunhan massaa ei tule vuokaan kovin paksusti. Voit laittaa massaa myös leipäsiivujen päälle. Paista uunin grillivastuksilla, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
Mamma Mia!
Alkaapi kesä olla lopuillaan ja uudet kujeet edessä. Meille tuli soppaamme hämmentämään uusi työntekijä Katri, joka tosin hämmentää enemmän tuolla toimiston puolella. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaivettiin Katrin kans pastakone kellarin kätköistä ja niin syntyi Trattoria Rauhala.
Aivan, kyllä me ollaan hurahdettu Italiaan. Oliivipuiden tuoksu ja viiniköynnösten havina on nyt mielessämme kun niitä suomalaisia sieniäkään ei tullut tälle kesälle. Kutsuimme ystäviämme Trattoria Rauhalaan ja testasimme hyvän reseptisetin saapasmaan herkkuja. Pastan tekeminen ei ole pikaruokaa, mutta mukavaa ajanvietettä se kyllä on, puhumattakaan herkullisesta lopputuloksesta. Tagliatelle ja ricottajuusto-pinaattitäytteiset raviolit olivat ehdottomasti vaivansa arvoisia. Kastikkeita oli moneen makuun: Parmankinkulla höystettyä, kermaista artisokkakastiketta, perinteistä tuorepestoa sekä jännittävää paahdetuista munakoisoista tehtyä tomaatti-mozzarellakastiketta. Oli muuten tämä viimeinen meleko maukasta kun kumosin sen perunagnocchien päälle ja käytin vielä uunissa. Foccacia-leipä syntyi käden käänteessä ja olihan se niin herkullista, ettei murustakaan jäänyt. Alkon valikoimista löytyi loistavat viinit italialaiselle ateriakimarallemme. Makuaisoista tietysti vähän kiisteltiin, mutta sehän kuuluu asiaan.
Vatsat pulleina ja suut messingillä päätimme maukkaan ateriakokonaisuuden illan hämärtyessä. Tiramisù nimensä mukaisesti kohotti mieltäni (tiramisùhan tarkoittaa ”piristä minua”). Jaetaan nyt iloa sen verran, että laitan tähän tuon herkullisen foccacia-leivän ohjeen. Ja tietysti, jos kipinä heräsi sinullakin, niin ei muuta kuin meidän italialaisen ruuan kurssille. Kokataan italialaista -ohjelmapalvelua voi tiedustella myyntipalvelustamme.
Foccacia
n. 7 dl vehnäjauhoja
n. 7 dl durumvehnäjauhoja
30 g tuoretta hiivaa
2 rkl sokeria
2 rkl suolaa
n. 6 dl vettä
Yrttiöjy:
1 rkl rosmariinia
suolaa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
3 rkl oliiviöljyä
Liota hiiva kädenlämpöiseen vesitilkkaan. Sekoita joukkoon sokeri ja anna seistä hetki. Sekoita nesteeseen vähitellen suola, molemmat vehnäjauhot ja loppu kädenlämpöinen vesi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista, pehmeää ja kimmoisaa. Anna taikinan kohota ½ tuntia.
Kauli tai taputtele taikina käsin noin 1 ½ cm:n paksuiseksi levyksi. Nosta levy jauhotetulle reunalliselle pellille tai leivinpaperin päälle ja sivele leivän pinta yrttiöljyllä.
Tee lopuksi leivän pintaan sille tunnusomaisia koloja painamalla sormesi syvälle taikinan sisään useasta kohdasta. Anna leivän kohota kaksinkertaiseksi.
Paista leipää 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Ota leipä uunista ja pirskota pinnalle oliiviöljyä. Ohjeesta tulee yksi pellillinen leipää.
Pastaa ja kauniita naisia trattoria Seelarissa
Vaan olihan meillä mukava ilta Hietasaaren Seelarissa syyskuisena lauantaina. Parturi-kampaamo Jörö-Jukan henkilökunta tuli kokkailemaan kanssamme Italian herkkuja. Iloiset nauruntirskahdukset ja taikinaiset sormet saivat keittiömestarin huulille leveän hymyn. Mietiskelin siinä illan mittaan, että voiko työnteko olla tosiaan näin mukavaa. Suuri kiitos Jörö-Jukan henkilökunnalle mahtavasta illasta!
Paljon kysytty barbequekastike
Meiltä on kyselty ohjetta barbequekastikkeelle, jota olemme tarjonneet muun muassa erilaisten liharuokien ja grilliherkkujen kanssa. Tässäpä nyt tulee ohje:
Barbequekastike
1 pilkottu sipuli
1 rkl valkosipulia
Mausteita, esim.:
1 rkl chiliä
1 rkl currya
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl jeeraa
1 rkl suolaa tai liemijauhetta
1 rkl inkivääriä
1 ½ rkl timjamia ja/tai oreganoa
3 kg tomaattimurskaa
½ l vettä
n. ½ purkkia siirappia
Freesaa pilkottu sipuli kasarissa tai kattilassa. Lisää joukkoon valkosipuli ja mausteet. Käytä mausteita oman maun mukaan. Freesaa vielä hetki, älä polta. Lisää tomaattimurska, vesi sekä siirappi ja anna hautua vähintään tunnin. Maku vain voimistuu, mitä pitempään kastiketta haudutat. Voit halutessasi soseuttaa kastikkeen. Kastikkeen voi tarjota kuumana tai kylmänä.
Se on Mojo!
Näin sateisen kevään lopulla on mukava miettiä jo tulevia kesän grillaushetkiä. Mikäli kaipaat tulisia makuja kalan, kanan tai lihan grillaamiseen kannattaa kokeilla Mojo-marinadia. Tämä mojova marinadi tuli tutuksi ollessani töissä Karibian laivalla joskus 90-luvulla. Marinadissa maistuu hyvällä tavalla niin valkosipuli kuin chilikin ja ripaus kuminaa tuo siihen myös hauskan säväyksen. Marinadiajasta sanoisin, että kalaa kannattaa pitää marinadissa noin 3 tuntia (lohifile). Tietysti pienemmälle kalalle riittää vähempikin. Kana, kalkkuna, possu tai härkä on hyvä antaa maustua yli yön. Ja niille jotka ovat jo käyneet Matin pihvikurssin tietävätkin, että suola kannattaa lisätä vasta grillauksen loppuvaiheessa. Mutta kuka muistaa miksi?
Lohdutuksena kaikille sienien ystäville voisin vielä todeta, että vaikka nämä vesisateet tympäisevätkin, niin hyvää sienisatoa se vain tietää...
Mojo-marinadi
annos riittää marinadiksi noin 3 kg:lle kalaa ja 1-2 kg:lle kanaa/lihaa
4 valkosipulin kynttä
pieni chili
1/2 nippua persiljaa
kahden limen mehu
2rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kuminaa
pippuria
- Jos chilin tulisuus arvelluttaa, kannattaa se halkaista ja poistaa sisältä siemenet
- Ja sitten ei muuta kuin kaikki aineet sekaisin ja marinoitavan tuotteen päälle makua antamaan
- Kotioloissa hyvä keino marinointiin on laittaa kana/liha muovipussiin ja marinadi päälle, ylimääräinen liha pussista pois ja pussin suu tiukasti kiinni, näin pussia voi kätevästi välillä käännellä ja tuote maistuu tasaisemmin
- Ennen grillausta on hyvä valuttaa ylimääräinen marinadi pois ja pyyhkäistä hiukan öljyä pintaan ennen paistamista
Maistuu taatusti makoisalta mikäli chilin maku viehättää :)
Takaisin |
