Vähän suolaa, paljon Puolaa

Lämpimän keväisen sään toivossa lähdimme hiihtolomalla etelään, Puolaan, tarkemmin Krakovaan ja Varsovaan. Krakovassa lämpötila oli -7 astetta ja Venäjän aroilta puhalsi pureva tuuli. Ravintolavalinnan kriteerinä toimi siis avovalkea. Tällä matkalla keitot ja uuniruuat olivat kunniassaan ja salaatit vähemmistönä. Suosikkiruuiksi nousivat pierogit, joita söimme eri täytteillä sekä keitettynä että paistettuna. Maistelimme useammanlaista maustettua votkaa, joista sitruunan- ja kirsikanmakuiset olivat suosikkejamme. Krakovasta löysimme pienen kulmaputiikin, josta saattoi ostaa putelin ja valita kotitekoista juomaa ainakin kahdestakymmenestä pöntöstä. Makuja oli yhtä monta kuin kesäisellä jäätelökioskilla, mm pähkinää, eri hedelmiä ja maustesekoituksia. Tottakai tunnetussa olutmaassa ruokajuomaksi sopivat paikalliset täyteläiset oluet, mutta viinikulttuurikin on saamassa jalansijaa Puolassa, joten kohtalaisen hyviä ranskalaisviinejä oli tarjolla.

Ravintoloista mieleenpainuvin oli Krakovan juutalaiskorttelin pikkuruinen paikka, joka oli saatu aikaan purkamalla väliseinät sekatavarakaupan, räätälin- ja puusepänverstaiden väliltä. Seinillä riippui puolikkaita kaappeja ja silkkileninkejä ja pöydät saattoivat olla vaikka höyläpenkkejä. Pierogit oluen kera maistuivat meille, mutta suosituin annos näytti olevan muhkea lampaanpotka. Toista äärimmäisyyttä edusti Varsovan Le Merien Bristol hotellin hieno ravintola, jossa lautasliinatkin laskostettiin valmiiksi polville. Merikrotti ja kampela maistuivat erinomaisilta.

Kirkkoja Puolassa riittää ja ne ovat ylenpalttisen koristeellisia. Krakovan keskusaukion laidalla sijaitseva kirkko oli kuin kymmenen kirkkoa liitettynä yhteen monine alttareineen ja tyylisuuntauksineen. Ehdimme myös pistäytyä Krakovan kuninkaanlinnassa. Sesonkiajan ulkopuolella saimme oman asiantuntevan oppaan kahdelle hengelle. Muutamat näkemisen arvoiset museot olivat kiinni, joten Rembrandtia emme nähneet, mutta Chopinia kuuntelimme kunnostetussa palatsissa. Jama Michalikan taiteilijakahvila oli upea seinämaalauksineen, joita taitelijat olivat vuosikymmenten aikana laskujensa maksamiseksi maalanneet.

Wieliczkan suolakaivos Krakovan lähistöllä on valtava luolakokonaisuus, jonne kaivosmiehet ovat veistäneet lukemattomia suolapatsaita ja olipa siellä kokonainen kirkkosalikin. Kotona voimme nauttia kaivoksen suolaa sekä ruokien mausteena että virkistävinä jalkakylpyinä suolalampun loisteessa.

Lue Matin aikaisempia turinoita