juustomarkkinoilla Hollannissa
Itämereltä Alpeille ja takaisin
Kun luontoäiti kuritti kesäkuussa 2009 oululaisia raekuuroilla ja yöpakkasilla, automme nokka kääntyi etelään. Välietappi Helsingin Katajanokan vankilahotellissa (bwkatajanokka.fi) osoittautui loistavaksi valinnaksi. Käväisimme nauttimassa säilytetyssä eristyssellissä nimikkodrinkin peltimukeista. Ankeasta paikasta äkkiä Jailbird-ravintolaan, joka tarjoilee mm. Pyttyä neljälle, Muurinvartijaa tai Kalteriviilaa – me kylläkin söimme tosi hyvää lammasta taginessa. Kellariravintolan tunnelma oli aidontuntuinen ja olo kuin Bonniella ja Clydella.
Meren yli päästiin Travemündeen. Avovaimon entisellä kotiseudulla kylän laidalta poimittu parsa oli tasalaatuisinta näkemääni. Oluen kera Biergartenissa kastanjapuun alla nautittuna täydellistä! Maria-ystävän luona viinimarjat ja Jostabeere-marjat (viinimarjan ja karviaisen risteytys) olivat kypsiä kesäkuun puolella ja niistä keitettiin hilloa. Veimme Marian syömään Forsthausiin metsän siimekseen 150-vuotiaaseen metsänvartijan taloon. Listalla oli maksaa, naudan kieltä, munuaisia ja ties mitä. Tilasimme taikinoituja etanoita, paistettua maksaa, Välimeren hedelmäkanaa sekä lammaspataa: kaikki olivat erityisen maistuvia! Visiitti Marian luona päättyi ja jätimme hänen persoonallisen puutarhansa mehiläishotelleineen kukoistamaan.
Landal Heidenheuvel -lomakylä Hollannissa piiloutuu metsän keskelle. Metsänelävät kuten sepelkyyhkyt, mustarastaat, kanit ja oravat tulivat tutuiksi viikon aikana. Hollannin maaseutu on täynnä kanavia, lehmiä, lampaita ja pyöräilijöitä. Päiväretkistä onnistuneimmat suuntautuivat Hoge Veluwen kansallispuistoon ja Goudan juustomarkkinoille. Kansallispuiston upeissa maisemissa me urheilulliset reippailijat pyöräilimme Kröller-Müllerin taidemuseoon katsomaan mm. Vincent van Goghin teoksia. Gouda on viehättävä vanha pikkukaupunki, jossa hyvä juusto on esillä varsinkin juustomarkkinoiden aikaan. Söimme juustoa sekä salaattina että juustolautaselta olut ja yrttilikööri kyytipoikana. Meren rannalla käväisimme haistelemassa merituulta sekä syömässä gebakkene mosselen.
Hollannista lähdettiin Saksan läpi kohti Sveitsiä. Oli kai tähtiin kirjoitettu, että emme poikkea Ranskaan, koska moottoritie oli suljettu. Yöpaikkaa etsiessämme osuimme Hotel Goldener Engeliin Speyerissä (goldener-engel.de) ja taas täysosuma! Winzer Teller sisälsi saumagenia (ensimmäistä kertaa elämässä!!), bratwurstia, leberknödeliä, sauerkrautia ja spätzleä. Saumagen on sian mahalaukussa kypsennettyä ja viipaleiksi leikattua lihaa; muistuttaa lihapasteijaa. Kanttarellit kermakastikkeessa Semmelknödelien eli paistettujen taikinapalleroiden kanssa maistuivat myös. Ravintolan kellarimestari osasi suositella sopivat viinit: ruuan kanssa kuivaa Spätlese-Rießlingiä 05 ja jälkiruuan kanssa Gewürztraminer Ausleseä 02. Valitettavasti ravintola oli ostanut molemmista koko vuosituotannon.
Auringon porottaessa lähdimme jatkamaan matkaa kohti Baselia. Sveitsiläinen ruoka saa vaikutteita naapurimaista (röstiä, raviolia, raclettea...), mutta hintataso on Norjasta! Matka Luzernin kaupunkiin Pilatus-vuoren juurelle järviristeilyineen oli hieno kokemus. Illalla Baselissa ukkossade yllätti meidät niin, että piti mennä lähimpään ravintolaan. Intialainen ravintola oli tasokas ja palvelu erinomaista. Vesi valui pitkin ikkunoita, kun söimme tandoorikanaa ja intialaista juustoa. Baselissa oli kuuma ja ihmiset uivat Reinissä jättäytymällä virran vietäväksi vaatteet muovipussissa pään päällä ja nousemalla rannalle sopivassa paikassa. Hulluimmat hyppäävät 10 metriä korkealta sillalta, mikä on oikeastaan kiellettyä! Uskalsimme vain katsella rannalta ja viillytellä oluella tai lähdevesikaivojen vedellä.
Matkalla kohti Travemündeä ajoimme itäisen saksan puolella pienempiä maanteitä maisemia katsellen. Vehran kylässä 20 km Ehrfurtista pohjoiseen löysimme hotelliravintolan Hotel & Fischrestaurant ”Am Staudamm” (www.dasfischrestaurant.de). Uskomaton juttu taas: kylässä on muutama katu ristissä, mutta hieno kalaravintola ja viihtyisä pikkuhotelli! Isäntä-kettiömestari loihti meille herkkulautaset monnista ja kuhasta sekä jälkiruuaksi Rote Grützeä. Tässä marjavanukkaassa käytetään vain punaisia marjoja kauden mukaan ja heillä resepti oli Pöhlin saaren mummolta peräisin. Ravintola oli täynnä merellistä rekvisiittaa. Joimme kuivaa Müller-Thurgau -viiniä ja jälkiruuan kanssa Huxelrebe Spätleseä. Alkupalaksi suomalaisella keittiömestarilla tosin upposi pari isoa tuopillista Radebergeriä. Loistavaa palvelua ja mukavia tarinoita kaipaavalle sopiva paikka.
Matka oli monipuolinen herkuttelu- ja kulttuurireissu, jolla tavattiin myös sukulaisia ja ystäviä. Kotona maistellaan haikein mielin Marian Jostabeeren-hilloa ja tuliasviinejä. Katsellaan karttaa uusien seikkailujen toivossa... Nauttikaa mukana tekemällä Rote Grützeä:
Rote Grütze
250 g mansikoita
250 g kirsikoita (jos ei saatavilla, 500 g mansikoita)
250 g punaisia viinimarjoja (voi olla osa mustia)
125 g vadelmia
60 g perunajauhoja tai muuta tärkkelystä
250 g sokeria
Viinimarjat ja vadelmat keitetään ½ litrassa vettä pehmeiksi ja annetaan vetäytyä. Sen jälkeen mehu siivilöidään. Pilkotut mansikat ja puolitetut kirsikat lisätään varovasti sekaan ja lisätään ½ l vettä. Lisätään sokeri, kiehautetaan ja suurustetaan kylmään vesitilkkaan sekoitetulla tärkkelyksellä.
Tarjoillaan kylmänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen ym herkkujen kera.
Lue Matin aikaisempia turinoita |
